KIRSTI NIKKU-VÄISÄNEN

LIIKAN SUVUN

JA

LAUTALAN KYLÄN HISTORIAA

28.12.1985
(täydennetty 2017/TN)

NUIJAMAA

nuijamaa_sijainti.png

Nuijamaa oli Etelä-Karjalassa sijainnut Suomen kunta, joka liitettiin Lappeenrantaan 1989. Sen naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Joutseno ja Lappeenranta. Nuijamaan kirkonkylän muodostamassa taajamassa on 241 asukasta (31.12.2011) ja sieltä on matkaa Lappeenrannan keskustaan noin 25 kilometriä. Nuijamaan kunta liitettiin Lappeenrantaan 1989. Nuijamaan raja-asema Neuvostoliittoon avattiin 1975, ja sitä on laajennettu Venäjän aikana. Nuijamaan puukirkko valmistui vuonna 1948 (E. ja T. Toiviainen).

Nuijamaa tunnetaan läheisyydestään Venäjän rajaan. Kirkonkylä sijaitsee Nuijamaanjärven rannalla, järvestä puolet sijaitsee Venäjän puolella. Järvi on osa Saimaan kanavaa.

nuijamaa_vaakuna.png

Nuijamaan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1960. Alun perin Nuijamaan pinta-ala oli 356 neliökilometriä, josta 220 km² luovutettiin Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen.

KYLÄT VUODEN 1939 MUKAAN

Antamoinen, Järvenpää, Kananoja, Kansola, Kasukkala, Kokkila, Kontu, Kotola, Kähärilä, Käräjärvi, Laapio, Laihala, Lautala, Lietjärvi, Marttila, Metsäkansola, Myrä, Nikunkylä, Pankkala, Pihkalanjärvi, Pohjola, Pälli, Rapattila, Ruokola, Räihä, Sorvali, Suurkorva, Temola ja Torikka.

LAUTALAN KYLÄ

Lautalan kylä syntyi arviolta 1100 - 1500 luvulla ja loppui 1940, lopullisesti 1944.

Arviolta 1100 - 1500 kulki jonkunlainen kauppatie, Lappeenranta - Viipuri, nykyisen vanhan Viipurintien paikalla. Sortovuosien aikana oli monasti siitäkin sivuun piilouduttava, jopa rakentamaan piilopirttiä, jotka useinkin jäivät pysyviksi asunnoiksi. Kansanperinnekertomuksen mukaan mainitaan "Hattuherrasta", joka joutui rakentamaan piilopirttinsä puoliväliin Viipuri - Lappeenranta metsäjärven rannalle, joka "Hattuherrasta" johtuen sai nimekseen "Hattulanjärvi", jonka rannalta ja lähistöltä on löydetty alkukantaisen asumuksen jäännöksiä. Metsäinen seutu on aina ollut riistarikasta ja Hattulanjärven lisäksi pienet lähituntumassa olevat "Pöyhäkä" ja Valkkjärvi olivat kalarikkaita. Lisäksi oli lännempänä rannoiltaan viljelyskelpoinen pieni järvi, jonka rannalle myöhemmin siityi maata viljelemään, nimitti järven "Kotjärveksi" ja rakensi ensimmäisen talon, kantatila N:o 1, jota paikka minäkin lapsuudessani kuulin sanottavaksi "Hyväheikin" taloksi. Ajanmittaan perhe kasvoi ja tarvittiin toinenkin talo, rakennettiin ja asutettiin kantatila N:o 2, "Suopelto". Suvun kasvaessa otettiin tyttärille "vävyjä", maata riitti kaikille, ja niin syntyivät "vävytilat" "Vättö" ja "Sopentalo". Näin syntyi kylä, jossa oli 4 taloa, ja joka myöhäisemmässä vaiheessa sai nimekseen "Lautala". Perinnetiedot eivät kerro, mistä tuo nimi Lautala juontuu, on kai joku enemmän huomatun sen nimisen esi-isämme mukaan yleistynyt perhe tai maapaikka.

lautala_kartalla_2.jpg

Perinnekertomuksissa voi olla sellaistakin, joka ei kaikessa pidä aivan paikkaansa, yksi ja toinen kertoja voi jossain erehtyä, mutta keskiverto kertomuksista on kyllä tämä, joka edellä on kerrottu.

Isojaon ja perintöjakojen lohkomisessa oli kahdesta kantatilasta ja vävytiloista vuoteen 1940 muodostunut 50 viljelystilaa, 8 asuntotilaa, 3 liikelaitosta, seuratalo ja kansakoulu.

Kantatilasta N:o 1, "Hyvä-Heikin" talosta oli lohkottu seuraavat talot:

Lehmussilta
omistaja
Heikki Lautala
Kalliola
"
Veljekset Lautala
Anttila
"
Juho Lautala
Kujansuu
"
Heikki Lautala
Peltola
"
Matti Lautala
Kivikko
"
Matti Tuuri
Kylänjatko
"
Juho Tuuri
Rajala
"
Kaarlo Tuuri
Pantiomäki
"
Antti Koskelainen
Pekkola
"
Ville ja August Lipiäinen
Ylätupa
"
Heikki Lipiäinen
Ylätupa (Houni)
"
Heikki Houni
Matalamäki
"
Anton Lautala

Kantatila N:o 2, "Suopelto", lohkottu seuraavat talot:

Suopelto
omistaja
Heikki Lautala
Hakola
"
Arvi Meuronen
Rantala
"
Elias Huomo
Kalliopää
"
Emil Lautala
Liikka
"
Antti Liikka
Nurmela
"
Juho Liikka
Männistö
"
Juho Liikka
Lehtola
"
Ville Liikka
Halkomäki
"
Matti Lipiäinen
Kuusela
"
Antton Lipiäinen
Mäkelä
"
Vilho Lautala
Vaapukkamäki
"
Heikki Myllynen
Koivusilta
"
Saara ja velj. Lautala
Mattila
"
Matti ja velj. Lautala
Tyynelä
"
Antti Lautala
Einola
"
Eino Meuronen

Vävytila "Vättö" lohkottu seuraavat tilat:

Rapamäki
omistaja
Antti ja Väinö Vättö
Juhola
"
Juho Vättö
Ahola
"
Vilho Huotari
Linnakoski
"
Aaro Sundgreen
Kumpula
"
Pekka Usanof
Levatsova
"
Oskari Vättö
Hakala
"
Elsa Huotari
Tienhaara
"
Pekka ja Konsta Huotari
Mäntymäki
"
Matti Huotari
Riihimäki
"
August Lipiäinen
Potattihovi
"
Pauli Heikkinen
Korventalo
"
Juho Vättö
Alatalo
"
Heikki Huotari
Niittylä
"
Ville Vättö

Vävytila "Soppi" lohkottu seuraavat tilat:

Vanha-Soppi
omistaja
Eljas Vättö
Ojala
"
A. Nikkola
Käkelä
"
veljekset Käki
Kulopelto
"
Eljas Myyrä
Papharju
"
Matti Sipiläinen
Koivikko
"
Antti Sipiläinen
Kivelä
"
velj. Huotari
Rainio
"
Antti Huotari
Heikkilä
"
Eemil Huotari
Sipiläinen
"
Juhana Sipiläinen
Huotarila
"
Antti Huotari
Pihlajamäki
"
Arvi Sipiläinen
Kumpula
"
Lauri Koistinen



LAUTALAN KYLÄN TALOT

Lautalan kylässä näyttää olleen kaksi kantataloa, talo n:o 1 ja talo n:o 2. Varhaisimmat tietoni ovat vasta 1800-luvun alusta, joten on mahdollista, että aikaisempina vuosisatoina kylässä on ollut useampiakin taloja.

Isonvihan aikaan, sodan vielä kestäessä, alkoi Venäjän kruunu jo jakaa valloittamiltaan alueilta lahjoitusmaita, Uudenkaupungin rauhassa v.1721 ja Turun rauhassa 1743 sitten valloitukset tulivat kuulumaan Venäjän valtakuntaan. Kaakkoinen Suomi Kymijokea myöten liitettiin Venäjään. Lautalan kyläkin tuli kuulumaan lahjoitusmaa-alueeseen. Sen omisti kenraalimajuri Weirauch. Lahjoitusmaiden verosta piti kolmasosa maksaa kruunulle ja kaksi kolmasosaa lahjoitusmaan isännälle: talonpoika oli velvoitettu maksamaan viljaveron luonnossa tai suorittamaan koko veron päivätöinä. Veroista ja lahjoitusmaan isännän omistusoikeuden laajuudesta lahjoitusmaahan kiisteltiin koko 1700-luvun ajan. Koko Suomen tultua Venäjän valtakunnan osaksi v.1809 liitettiin vanha Suomi - 1700-luvulla Venäjän valloittama alue - muuhun autonomiseen Suomeen v.1812. Muutaman vuoden ajan voimassa olleen lahjoitusmaiden omistus- ja käyttöoikeutta koskeneen säädöksen jälkeen (säädös oli sangen edullinen lahjoitusmaatalonpojille) annettiin v.1826 uusi päätös asiasta: kaikille lahjoitusmaan haltijoille myönnettiin täydellinen omistusoikeus lahjoitusmaihin. Talonpojille taattiin kymmenen vuoden aika, jonka kuluessa heidän edelleen vanhoilla ehdoilla maata viljelleen tuli joko sopia omistajan kanssa uusista ehdoista tai muuttaa pois. Perintötalon ennen lahjoitusmaiden jakamista omistaneille talonnojille annettiin myös oikeus todistaa tuomioistuimissa, että heidän tilansa todella oli ollut perintötila: pystyessään asian todistamaan talonpoika sai pitää perinnöllisen hallintaoikeuden tilaansa (lahjoitusmaanhaltijalle jäi kuitenkin ylin omistusoikeus). Kuitenkin käytännössä talonpojan oli useimmiten täysin mahdotonta todistaa perintöoikeuttaan tilaansa, joten talonpojista tuli lampuoteja, siis lahjoitusmaanisännän maata viljeleviä ja tälle veronsa maksavia rälssitalonpoikia.

Lautalan kylän talojen asukkaat olivat olleet joko perintötalonpoikia ja omistaneet itse tilansa tai kruununtalonpoikia ja hallinneet sukupolvesta toiseen kruunun omistamaa tilaa. (Tämän Voisi tutkia 1500-1700 -1uvun maakirjoista) He joutuivat, kuten muutkin lahjoitusmailla asuvat talonpojat, rälssitalonpojiksi. Heidän tiloistaan tuli kenraalimajuri Weirauchin omistamia rälssitiloja. V.1867 Suomen senaatti teki päätöksen lahjoitusmaiden lunastamisesta. Vähitellen pääsi käyntiin maiden myynti: Valtio lunasti lahjoitusmaan isännältä ja talonnojat saivat pitkäaikaisia lainoja maksaakseen valtiolle siitä lunastussumman ja saadakseen sen omistukseensa. (Eli usein talonpojat ostivat alun perin oman maansa!). Näin on todennäköisesti Lautalankin kylän maat ostettu takaisin talonpoikien omistukseen, ilmeisesti 1800-luvun lopussa (voisi tarkistaa Maanmittaushallituksen arkiston maakirjoista).

Vaikka Lautalan kylä onkin ollut lahjoitusmaana, se ei välttämättä merkitse sitä, että kylän talot olisivat muodostuneet vasta lahjoitusmaiden oston jälkeen! Aivan varmasti Lautalan kylässä on ollut ainakin kaksi taloa (n:o 1 ja n:o 2) jo kauan ennen kuin lahjoitusmaita jaettiinkaan 1700-luvun alussa. Koska kylän nimi on Lautala, uskallan väittää, että Lautalan talo on ollut paikallaan ainakin 1500-luvulta asti. Kylännimet ovat vanhoja ja Karjalassa usein muodostuneet kylän vanhojen asukkaiden sukunimestä. Esimerkiksi Nuijamaan Laihalassa on asunut Laihasia 1500-luvulta lähtien, ilmeisesti jo sitä ennenkin, mutta sitä aikaisempia asiakirjoja ei seudulta ole. Samoin Nuijamaan Liikka mainitaan maakirjoissa 1600-luvulla ja Liikka-niminen henkilö jo 1500-luvulla. Jotta siis kylän nimeksi on voinut muodostua Lautala, siellä on varmasti asunut vakinaisesti samannimisiä talonpitäjiä. kun Lautalan suku yhä 1900-luvulla asui kylässä, voi olettaa sen asuneen samalla paikalla kuin monta sataa vuotta sitten, sillä kylännimet eivät hevillä muutu. Nuijamaan Rapattila on säilynyt Rapattilana, koska sen varhaisimmat asukkaat ovat olleet Rapatti-nimisiä, vaikka kylässä jo 1500-luvulla mainitut Tasku-nimiset asukkaat tulivatkin Rapattien tilalle ja heidän nimeään käytettiin ajoittain asiakirjoissakin kylännimenä (Taskulaby - vieläkin kylässä tunnetaan nimitys Taskulankylä Rapattilan ohella). Tätä varmemmin Lautalassa on varhain asunut Lautaloita, koska kylännimi ja asukkaiden sukunimi on sama.

Huotarin eli Vätön talo on sekin varmasti ainakin 1700-luvulta peräisin, koska sillä on oma talon rekisterinumero. Miten pitänee kylän perimätieto paikkansa? Onko Lautalaan tullut Lautalan talon vävyksi Vättö eli huotari? Vai onko kylässä olleeseen Vätön taloon tullut vävyksi Huotari, jolloin talonväkeä olisi alettu nimittää sekä Vätön että Huotarin suvun sukunimellä? Vai onko jostain syystä myytyyn tai autioituneeseen Vätön taloon tullut uusia, Huotari-nimisiä asukkaita? Yllättävän usein vanhat perimätiedot pitävät paikkansa, mutta muutkin vaihtoehdot on syytä ottaa huomioon. Ilmeisesti Vättö on Lautalassa Huotaria vanhempi nimi, koska se on ollut kahtia jakautuneen kantatalo n:o 2:n toisen puolikkaan nimitys(Vättö ja Uusitalo).

Tämän tarkempia oletuksia ei ole syytä tehdä Lautalan kylän varhaisista vaiheista tutkimatta asiaa vanhoista asiakirjoista. Parhaiten saa tietoja Valtionarkiston maa- ja tilikirjoista sekä henkikirjoista 1545-1800 (Jordebok, Landsbok, Mantal).

Lautalan ja Vätön eli Huotarin kantataloa on ruvettu jossakin vaiheessa jakamaan perillisten kesken. Enää ei haluttu asua suurperheenä saman katon alla ja tehdä yhteistä työtä ja syödä yhteistä viljaa, vaan sato jaettiin ja ennen yhdessä asuneet veljekset muuttivat erilleen kukin perheineen omaan asuinrakennukseen. Joissakin taloissa maat pidettiin erilläkin asuessa vielä pitkään yhteisinä.

Vähitellen nekin jaettiin. Lautalan kylässä v.1818 Lautalan talo oli jakautunut kahdeksaan osaan ja Vätön eli Huotarin talo yhteentoista osaan. Tällöin Lautalan talosta periytyneet tilat olivat vielä kaikki Lautala-sukuisten isäntien hallinnassa, mutta Vätön eli Huotarin talosta oli kaksi tilaa jo siirtynyt pois suvusta (1/12 Simon Mondoin -Simo Montonen- ja 1/18 Lars Mårtenss. Jucka -Lauri Martinpoika Jukka). Ks. Luetteloa Lautalan kylän talot v.1818. Tilojen määrä pysyi suunnilleen samana 1800-luvun lopulle asti (nehän kuuluivat lahjoitusmaahan ja olivat epäitsenäisiä). V. 1880 Lautalan talo oli jo jakautunut viiteentoista osaan ja Vätön eli Huotarin talo neljääntoista osaan. Uusia sukunimiä on runsaasti: peräti kymmenellä Lautalasta periytyvällä tilalla on haltijan sukunimenä muu kuin Lautala (Houni, Koskelainen, Koskelainen, Lipiäinen, Lipiäinen, Lipiäinen, Liikka, Torikka, Tuuri eli Turtia, Tuuri eli Turtia). Vätön eli Huotarin talosta jaetuilla tiloilla on kuudella isännän sukunimenä muu kuin Huotari (Lautala, Myyrä, Myyrä, Sipiläinen, Sipiläinen, Taskulainen).

Tilojen jakautuminen kiihtyi 1900-luvulla, ja 1943 Lautalan kylässä oli jo kymmenittäin tiloja. Ks. luetteloa Lautalan kylän tilat v.1943.

LAUTALAN KYLÄN TALOT v.1818

Vasemmanpuoleiset nimimerkinnät on jäljennetty suoraan henkikirjasta niin kuin kirjuri on siihen kirjoittanut. Oikealle samat nimet on suomennettu siihen oletettuun asuun (vaihtoehtoineen), jossa niitä käytettiin.

LAUTALA n:o 1

1/6 Påhl Hinricss. Lautala
Paavo Heikin/Henrikinpoika Lautala
1/6 Anders Ericksson Lautala
Antti Eerikin/Erkinpoika Lautala
1/12 Johan Ericksson Lautala
Juhana/Juho Eerikin/Erkinpoika L.
1/12 Elias Erickss. Lautala
Eljas Eerikin/Erkinpoika Lautala
1/8 Johan Abramss. Lautala
Juhana/Juho Aapron/Aapraminpoika L.
1/8 Michel Abramss. Lautala
Mikko Aapron/Aapraminpoika L.
1/8 Fredric Abramss. Lautala
Reetrik/Rieti Aatron/Aapraminpoika L.
1/8 Gustaf Abramss. Lautala
Kustaa Aatron/Aapraminpoika Lautala

LAUTALA n:o 2

1/6 Elias Adamss. Hodari
Eljas Aataminpoika Hotari/Huotari
1/9 Michel Adamss. Hodari
Mikko Aataminpoika ”
1/13 Elias Hinricss, Hodari
Eljas Heikin/Henrikinpoika ”
1/12 Abram Eliason Hodari
Aapro/Aaprami Eljaksenpoika ”
1/12 Hinric Eliason Hodari
Heikki/Henrik Eljaksenpoika ”
1/12 Thomas Johanss. Hodari
Tuomas Juhanan/Juhonpoika ”
1/12 Simon Mondoin
Simo Montonen
1/9 Adam Anderss. Hodari
Aatami Antinpoika Hotari/Huotari
1/9 Jöran Eliason Hodari
Yrjö Eljaksenpoika Hotari/Huotari
1/18 Elias Eliason Hodari
Eljas Eljaksenpoika ”



LAUTALAN KYLÄN TILAT v.1943

(VA Vi 822)

LAUTALA n:o 1

Luettelossa on kaikki henkikirjan rekisteriin Vi 822 v.1943 merkityt tilat, siis asuintilojen lisäksi myös palstat.

Suurlautala

143 Lehmussilta: Henrikki Lautala
142 Sammalinen : Elias Huotari
134 Kalliola: Vilho Lautalan perill.
157 Sammalinen: —
158 Hakola: Arvid Meuronen
151 Rantala: Elias Heikinpoika Huomo
125 Kalliopää: Antti Lautalan leski Leena ja Emil Antinp. Lautala
124 Keskitupala: Juhana Antinp. Lautala
155 Jyrkänmäki: Matti, Elias ja Heikki Lipiäinen
154 Ylätupa: Heikki Lipiäinen
141 Jyrkkämäki: Auqust ja Eino Villenp. Lipiäinen sekä Juhana Pietarinpoika Lipiäinen
140 Sammalinen: Heikki Huotari
145 Hounila: Heikki Juhonp. Houni
152 Sammalinen: leski Anna Huotari ja pojat Matti, Heikki, Pekka ja Konsta Matinpojat huotari
144 Koskela II : opettaja Antti Sihvo —

Anttila

119 Juhana Antinp. Lautala
155 Kujansuu: Heikki Eliaksenp. Lautala
156 Peltola: Netti Eliaksenp. Lautala
147 Lipiäinen (Kuusela): Anton Juhananp. Lipiäinen
149 Sivutila: Matti Lipiäinen
150 Jukola: Anton Lipiäinen
146 Helkemäki: Netti Villenp. Lipiäinen
122 Halkomäki: Vilho ja Heikki Eliaksenp. Lautala
157 Rajala: Helena ja Ida Tuuri — Juhana Esaianp. Tuurin perilliset
158 Kylänjatko: Juhana Juhananp. Tuuri
127 Suurpelto: Anton ja Ville Koskelainen
125 Kivikko ja Suopelto: Matti Vilhelminp. Tuuri ja vaimonsa...
139 ...Eeva Lautala
168 Rantaniitty: Vilho ja Anna Lautala
169 Männikkö: Juho Liikka
168 Lakeasuo: Matti Lautala
166 Valkjärvensuo: Antti Huotari, Konsta Huotari ym.
152 Liikkala: Antti Antinp. Liikka
165 Sauna-aho: Pietari ja Konsta Huotari
164 Sammalinen: Matti, Heikki, Pekka ja Konsta Matinp. Huotari
159 Lehtola: Vilhelm Juhonp. Liikka (Laila, Sirkku, Eino, Antero, Einari)
160 Nurmela: Juhana Liikan perilliset (Oiva, Väinö, Viljo, Sulo)
128 Niittylä; Antti Heikinp. Huotari eli Vättö
129 Sammalisenniittylä: —

LAUTALA n:o 2

Vättö

257 Vättö: Johan Adolf Vättö (perilliset)
255 Koivula: Antti Vättö
281 Venäjänkorpi: Johan Adolf Vättö
282 Harjula: Ville Vättö
273 Juhola: Juho Lipiäinen
274 Kuusikko: Heikki, Matti ja Antti Juhananp. Huotari
237 Potattihovi: Juhana Matinp. Huotari (ost. Emil Heikkinen Lappeelta)
244 Riihimäki: August ja Eino Villenp. Lipiäinen
245 Päällyssuo: Elias Matinp. Huotarin perilliset
234 Huotarila: Oskari Juhananp. Vättö
234 Hakola: —
235 Töyrylä: Gabriel Uschanoffin perilliset
264 Juhola: Juhana Filipinp. Vätön perilliset
264 Ahola: Vilppo Huotarin leski Leena (ost. Vilho Eliaksenp. Huotari)
262 Rapamaki: Antti Vättö
229 Koskela: Vilho Laapas
250 Korvonmäki: Juho Heikinpoika Vättö
216 Myllypalsta: Vilho Laapas

Uusitalo

227 Heikki Heikinp. Huotari eli Vättö (ost. Aaro Sundgren)
228 Ahoperinpelto: —
242 Sipilä: Juhana Matinp. Sipiläinen
241 Huotari: Antti Huotari
225 Heikkilä: Heikki Antinp Huotarin perilliset —
249 Rajala: Juho Vättö
250 Myyrälä: Elias ia Anton Eliaanp. Myyrä
246 Hakamaa: Heikki Vahvelaisen perilliset
247 Kalloja: Heikki Vahvelainen
248 Mansikkamäki: Juhana Kälviäisen perilliset(ost. Anton Pankka, ost. alias Myyrä)
251 Papharju: Juhana Eliaksenp. Sipiläinen
252 Koivikko: Antti Matinp. Sipiläinen
267 Koivusilta: Juhana Eliaksenp. Lautalan perilliset
268 Mattila: Hilja Hellin, Oiva Antero ja Erkki Matinlapset Lautala
261 Mäkelä: Elias Eliaanp. Huotari
265 Pihlajamäki: Konsta Liikka
266 Rainio: Antti Mikonp. Huotari
258 Lautalan koulu: Nuijamaan kunta
269 Jokela: Matti Huotari
270 Ojala: Toivo Mikkola
271 Mäntymäki: Matti Matinp. Huotari
272 Tienhaara: Pietari ja Konsta Huotari
275 Kivioja: Toivo Mikkola
278 Soppi: Elias Matinp. Huotari eli Vättö (ost. Elias Eliaanp. Huotari)
277 Peräpelto: Pietari ja Konsta Huotari
245 Jokiranta: Matti Matinp. Huotari
240 Suosaari: —
211 Juhana Eerikinp. Käen perilliset


LIIKKA

Lautalan kylän Liikan talot periytyvät kantatalosta Lautala n:o 1 lukuun ottamatta Pihlajamäkeä, joka periytyy Lautala n:o 2:sta.

Vielä 1800-luvun alussa Lautala n:o 1:sen kaikki talonosat olivat Lautalan suvun hallussa. Koko kylä oli kenraalimajuri Weirauchin lahjoitusmaana, joten talolliset olivat joutuneet lahjoitusmaanisännän lampuodeiksi ja menettäneet omistusoikeuden taloihinsa. Sama isäntä, kenraalimajuri Weirauch omisti myös Liikan kylän, ja Liikan kylästä kotoisin oleva Matti Liikka sai ostaa suoraan isännältä Lautalan kylästä tilan, joka oli isännän omassa viljelyksessä (tilalla oli tilanhoitaja). Henkikirjoista ei selviä, miksi tilan periytyminen Lautalan suvussa katkesi. Ehkä viimeinen Lautala-sukuinen isäntä ei kyennyt suorittamaan verojaan, tai ehkä hän ei päässyt yksimielisyyteen isännän kanssa tilaa koskevista sopimuksista?

Liikan talo jakautui ensin kahteen osaan 1900-luvun alussa. Kumpikin puolikas jakautui edelleen kahtia( Liikkala ja Männikkö, Lehtola ja Nurmela). 1930-luvulla kirjoihin ilmestyvä Konstantin Matinpoika Liikan (* 1898) tila Pihlajamäki on erotettu Lautala n:o 2:sta.

Liikan suvun omistukseen tulleen Lautala n:o 1:n talonosan kehitys vuodesta 1818 vuoteen 1943, sekä Lautala n:o 2:sta erotettu Pihlajamäen talo.

1/8 Gustaf Abraminp. Lautala(1818, 1840)
1/8 Gustaf Lautala(1850, 1860)
1/6 Henrik Huotarin perillinen Johan Lautala(1869)
1/6 Lahjoitusmaan isännän viljelyksessä, loinen: Johan Hautala (1871)
1/8 Matts Liika(1873, 1875, 1878)
1/6 Matts Liikka(1880)
1/6 Antti Matinp. Liika(1878) 1895?
Juhana


1/12 Antti Matinp. Liikka
1/12 Juhana Liikka(1900)
1/12 Antti Matinp. Liikka(1915)
1/12 Juhana Liikan perilliset
leski Anna
1/12 Antti Antinp. Liikka
1/12 Juhana Liikan perilliset(1925)
leski Anna


Liikkala
Männikkö(1900)
Pihlajamäki(1915)
Juhana Liikan perilliset(1933)
Antti Antinp. Liikka
Juho ja Konsta Matinpoika Liikka(1925)
Konsta Liikka (erotettu Lautala n:o 2:sta, rek.n:o 165)
Juho Vilhelm


Liikkala
Männikkö
Pihlajamäki
Lehtola
Nurmela
Antti Antinp. Liikka
Juho Liikka
Konsta Liikka
Vilhelm, Juhonp. Liikka (Laila, Sirkku, Eino, Antero, Einari)
Juhana Liikan perilliset: Oiva, Väinö, Ville, Sulo


Myllysen suvun omistama Lautala n:o 1:n talonosa.

1/24 Matti Myllynen +1854, vmo Lena 1862 (1900)
 
1/24 Matti Myllysen perilliset (1915)
vmo Maria 1886
Anton 1894


(1925)

Vaapukkamäki
Halkomäki
Halkomäki
(Heikki ja Viljami Matinp. Myllynen) Heikki Matinp. 1887, vmo Maria 1886, Anton Matinp. Myllynen 1894, vmo Helmi 1902
Matti Villenp. Lipiäinen +1896, vmo Lydia 1896
Vilho, Heikki ja Väinö Eliaksenp. Lautala


(1933)

122 Vaapukkamäki
Halkomäki
(Heikki ja Viljami Matinp. Myllynen) Heikki Myllynen 1887, vmo Maria 1886, Helmi Helena 1913, Rauha 1916
Matti Villenp. Lipiäinen +1896, vmo Lydia 1896, Sirkka Annikki 1917


(1943)

146 Halkomäki
122 Halkomäki
Matti Villenp. Lipiäinen, vmo Lydia, Sirkka Annikki 1917
Vilho ja Heikki Eliaksenp. Lautala



LIIKKA NIMENÄ

Liikka on nykyisin sukunimi, talonnimi ja kylännimi. Varhaisin nimen merkintä on vuoden 1568 henkikirjassa. Siitä ei kuitenkaan selviä, onko kyseessä juuri samalla paikalla asuva Liikka-niminen henkilö kuin lähes sadan vuoden päästä v.1640 asiakirjoihin tuleva henkilönnimi Liikka. Tämä on todennäköistä, koska Liikasta on tullut kylännimi, eikä tietääkseni lähiseudulla ole muita tämännimisiä kyliä tai taloja. (Nuijamaan Lautalan kylässä on Liikka-niminen talo, mutta sen ensimmäinen Liikan sukuinen isäntä muutti vasta 1800-luvulla Liikan kylästä Lautalan kylään) Joko talonpitäjät on väliaikana merkitty kirjoihin sukunimettä tai varhaisin maininta koskee kokonaan eri taloa. Liikka esiintyykin asiakirjoissa sukunimenä vain v.1640, mutta kulkee sitten kylännimenä. Ja kylässähän oli vain yksi talo. Sittemmin, kylän jouduttua lahjoitusmaaksi Liikka on sekä sukunimi että talonnimi. Liikkakin on siis sukunimestä tai lisänimestä siirtynyt talonnimeksi.

liikka_nimi_kartta_640.jpg
Liikka, Liikka/la -nen esiintyneisyys paikannimissä

Appellatiivin liikka SS:n kokoelmat tuntevat vain sellaisissa merkityksissä, jotka ovat hyvin epätodennäköisiä sukunimen aineksiksi: olla kahden liikassa 'kahden vaiheilla' (Koskenpää, Jämsä) ja adverbina 'yhtä, yhtä hyvin'(Raisio). Lönnrotin sanakirjan antamat merkitykset ovat liikka, liikan adj. 'halt', liikkaa, liikan v. 'röras' m.m. (liikahtaa, liikkua), liikkaus (liikata) 'haltning', liikkaaminen 'haltande' ja liikkaava 'halt, låghalt'. Nykysuomen sanakirja ei tunne appellatiivia liikka; verbille liikata se antaa merkityksen 'ontua, nilkuttaa'. Ontuvaa tarkoittava appellatiivinen nimitys sopii kyllä henkilönnimitykseksi ja lisänimeksi, josta on tullut sukunimi. Vastaavanlaisia sukunimiä ovat Kuukka 'kumara, vino; ontuva; vanha ja vaivalloisesti kulkeva ihminen' (SS) ja Nilkku 'ontuva, rampa' (NS). Ihmisen ruumiillisia ominaisuuksia kuvaavia sukunimiä on runsaasti vanhoissa asiakirjoissa ja vielä nimistössäkin, esim. Turunen Kolkkisormi, Suuripää (Tavinsalmi 1564), Kurittu (Ulvila 1550), Kolipää (Lappee 1665) ja Tervapää (Iitti 1707),(Närhi, Nimikirja s. 46; Kepsu, Nimikirja s. 123). Liikka oli v.1970 sukunimenä 157 henkilöllä. Paikannimenä Liikka esiintyy suppeasti Nuijamaan ympäristöpitäjissä. Sippolassa on Liikkala~niminen kylä ja talo. Liikkanen on talonnimenä Muolaassa, Miehikkälässä ja Virolahdella. Miehikkälän ja Virolahden talojen nimien mainitaan olevan sukunimiä. (NA)

HUOTARI NIMENÄ

Koska sukunimi Huotari on tullut karjal. ristimänimestä Hodari, Huodari (ven. Fedor, kreikan Theodoros), on mahdollista, että nimi vielä 1800-luvulla lausuttiin Hotari eikä Huotari. Tämä on sangen epätodennäköistä, mutta koska henkikirjan kirjoitusasu viittaa Hotariin, olen jättänyt sukunimen asun vaihtoehtoiseksi: Hotari/Huotari (Asian voisi tarkistaa tutkimalla 1809-lukua vanhemmista asiakirjoista Huotari-nimen merkintätapoja).


LÄHTEET

Lähteet Lahjoitusmaaoloista: Eino Jutikkala, Kartanoyhteiskunta, Suomen kulttuurihistoria IL Jyväskylä1954. s. 518-525.
Asiakirjatiedot: Nuijamaan Lautalan kylä; Valtionarkisto,Viipurin läänin henkikirjat Vi 1, Vi44, Vi 62,Vi 82, Vi 102,Vi 109, Vi 115, Vi 122, Vi 129,Vi 156, Vi 206, Vi 239, V1579, Vi 495,Vi 642,Vi 822.

Nuijamaan Laihelan, Liikan ja Rapattilan kylä; Kirsti Nikku-Väisäsen laudaturtyötä varten kootut asiakirjamerkinnät Valtionarkiston maa-, tili-, henki- ja rippikirjoista (Viipurin lääni ja Vanha Suomi) sekä Maanmittaushallituksen arkiston maakirjoista ja isonjaon kartoista (Nuijamaa).

LIIKKA
Anders Lijcka 1568 (VA 5315:15)
Hans Hansson Lijcka 1640 (VA 8561)
Hans Hanson, Lijckaby 1650 (VA 8598:123)
Jacob Clemetsson, Lijkaby 1659 (VA 8631:159), 1668 (VA 8657:101), 1679 (VA 8685:185), 1689 (VA 8699:142)
Jacob Knuutsson, Lijkaby 1710 (VA 8759:298)
Jacob Clementz af Jacob Clementzons J. Lijkaby 1722 (VA 8800)
Lijka, Carl Thomason 1756-1762 (VA tk 949)
Enkan Ewa Lika, Lika och Rapattila 1827 (MHA 1827)
3 Liikka 1876 (MHA 1954)

Nuijamaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuijamaa


MUISTELMIA

MUISTELMIA LAUTALASTA NELJÄNKYMMENEN VUODEN TAKAA

Kouluasiat olivat vuosisadan alkupuolella kylässä heikolla pohjalla. Kylästä kylään kiertävä kiertokoulu oli ainoa opinahjo. Viipurin mlk. Hounin kansakoulussa Lautalan kylästä ensimmäisenä oppilaana oli Matti Lipiäinen vuosina 1905 - 1908. Sen jälkeen vuosina 1910 siellä kävivät Leinon lapset, Ouvosen lapset, Elin Vättö, Alma Tuuri, Jussi Lipiäinen ja August Houni. Supistettu koulu oli niin ylikuormitettu, että viimeksi mainittujen piti ostaa oma pulpettikin, lisäksi myös kaikki koulutarpeet. Koulumatka oli 3 - 5 km. joka kuljettiin jalan, talvisin suksilla, sillä tie ei ollut edes hevosajokuntoista. Vuonna 1920 saatiin kylään supistettu kansakoulu, joka 10 vuotta toimi ahtaissa vuokrahuoneissa, ennen kuin saatiin rakentaa oma koulutalo. Koulunkäyntiä Viipurissa jatkoivat ylioppilaaksi Vilho Lautala, Elmi ja Heljä Laapas sekä Linnalan Kauppakoulun Jussi Lipiäinen.

tikkuaski_lipiainen_1.jpg

Lautala oli tyypillinen maalaiskylä, jossa kaikki tunsivat toisensa. Oltiin aina valmiit auttamaan naapuria, talkootoiminta oli erikoisesti muotiasia. Yleensä kanssakäyminen oli vilkasta. Vuoteen 1940 kylän Väkiluku oli kasvanut, ja kylä eli muutenkin kukoistuksen aikaa. Oli rakennettu seuratalo, jota palokunnantaloksi sanottiin, oli uusi koulutalo, keskellä kylää Valion maitola ja Jussi Lipiäisen Sekatavarakauppa. Vielä oli Rikkisen koskessa Laappaan Vilhon mylly ja raamisaha.

Näin muistelee jo 80 vuotta täyttänyt Jussi Lipiäinen kotikyläänsä, jossa kauppiaana hän parhaiten tuli tuntemaan kylänsä ja sen asukkaat. Vaikka perinnekertomuksissa voikin olla arveluja ja mielikuvitusta, on tässä mainitut vuoden 1940 asiat ehdottomasti paikkansa pitävät, sillä muistan asiat ainakin 70 vuoden ajalta, enkä ole vielä 80. ikävuodesta huolimatta "Latvasta laho", vaikka muita sairauksia ikä on tuonutkin tullessaan.

Lauritsalassa 28.9.1981.

Jussi Lipiäinen



LAUTALAN KYLÄN SOTA-AIKANA 1939 - 1944

Miten kalliisti kotikyläni Lautala maksoi Suomen vapaudesta. Kotien menetys oli jo sinänsä 100%, mutta sen saattoi osittain korvata uusilla kodeilla kanta suomessa. Mutta se, mitä millään ei voinut korvata, oli niin monen nuoren ihmishengen menetys parhaassa miehuusijässä. Menetimmehän vajaan joukkueen vahvuisesta nuorista miehistämme yksistään kaatuneina noin 40%. Haavoittuneina ja nyt jo kuolemaan johtuneista sairauksista noin 10%. Suurin ja arvokkain menetyksemme ei ollut pieni. Kaiken muun menetyksen lisäksi raskainta oli tuo 60% asekuntoisista miehistämme, jota ei millään voida korvata. Meitä kyläläisiä on enää vähän jälellä, jotka tarkasti muistavat nuo sodanaikaiset asiat ja menetykset. Tuosta Nuijamaan sankarihaudalle laitetusta muistomerkistä voi puuttua nimiä, jotka myöskin ovat uhranneet kalleimpansa yhteisen isänmaan puolesta. Ihmisten ajatukset ja käsitykset elämästä ovat niin erilaiset ja maailma unohtaa niin paljon. Kaikkihan sodan aikana työsä puolesta olivat samanlaisessa hengen vaarassa.

Muistelen tässä vain yhden kylän, kotikyläni menetyksistä. Samanlaiset oli menetykset muissakin Nuijamaan kunnan kylissä, ehkä jossain suuremmatkin, asiaahan en tarkkaan tunne muualta kuin tämän yhden kylän osalta. Näitten kotikyläni ja koko Nuijamaan kunnan sankarivainajien kunniaksi hiljentykäämme hetkeksi kukin sydämissämme muistamaan heitä siunaavin ajatuksin.

Lauritsalassa elokuun 8. päivä 1981.

Jussi Lipiäinen



1939 – 1944 SODISSA KAATUNEET JA HAAVOITTUNEET LAUTALAN KYLÄN MIEHET


Viljo Lautala
Rintamalla
Kauko Lautala
"
Vilho Lautala
"
Väinö Liikka
"
Matti Liikka
"
Pentti Lipiäinen
"
Tauno Käki
"
Urho Myyrä
"
Pauli Myyrä
"
Arvo Vättö
"
Antti Huotari
"
Lauri Huotari
"
Konsta Huotari
Sotasairaalassa, sotavammoihin
Niilo Liikka
Kotirintamalla, vartiossa
Vilho Lipiäinen
Kotirintamalla, rautatietyöläisenä
Matti Lautala
Kotirintamalla, rautatietyöläisenä
Viljo Tuuri
Rintamalla


Rintamalla haavoittuneet

Toivo Myllynen
Sulo Lautala
Sulo Liikka
Oiva Liikka
Antero Liikka
Väinö Vättö
Pauli Heikkinen


Lisäksi ainakin kolme sodassa saatua tähän saakka kuolemaan johtanutta sairautta.

Näitä muistelee Mikkelin-sunnuntaina lokakuun neljäntenä päivänä 1981.

Jussi Lipiäinen Lauritsalassa.



KOTKYLÄ MUISTELMII

Mitä mie muistan kotkylästäi Lautalast. Muistaham mie paljokii. Muistan Uuvekaupuni rajast ain Moskova rauharaijaa saakka, melko tarkast joka talonkii ja niihe asukkaat. Uuvekaupuni rajan ol Kalloja, joka lask siihe Lautalajokkee, joka Nurmii asema lähel liitty Rakkolajooks. Kalloja eteläisel puol ol Vättö-Juho mökki, mut ei hää siin kauva asut, hää muutti Vekrotnieme sahal asumaa, hänel näät ol siel vakituine työpaikka. Täst rajast ko lähetää tulemaa pohjosee ja varsinaisee kyllää päi, on ensikskii Taarasti Heiki mökki, joka Heiki kuoltua muutti omistaijaa kolmekii kertaa, viimeks se ol Koistise Lauril, joka luovutti sen vuona 1944 Neuvostoliito pojil. Seuraava talo ol Linnakoske Heikin, jota myöhemmi Uustalo-Heikiks sanottii. Heikki möi talloosa Sundgreeni Aarol ja Aaro pan alkuu ystävyys -ja avuanto sopimuksen ja anto talloosa Neuvostoliitol ko niil ol tarvis maasta, ja Aaroha olkii ammatiltaa muurar. seuraava rakennelma tielaias ol kylä ensimäine ja ainoa teollisuuslaitos. Kyyröläst ol tult Annuska ja Pekka-poikaase kans Usanoffi Gaapriel, joka alko harjottaa saviteollisuutta. Tek pottii ja vattii, kuppii ja kukkopillii. Pekka jatko issääsä ammattii, otti vaimoksee Hannan, sai lapsiksee Yrjön ja Sandran, jotka muuttivat nimeksee Varjonoro. Sandra Nurmin asemalt kylä postii kanto, ja hyvi 15 km päiväs kävellä jakso iso postireppu seläs.

1 km verra Kallojalt, sielt rajalt tän kyllää päi ol siit Levatsova iso talo. Iso se ol siihe aikaa ko miu vaijai ol isäntän. Hänel ol 4 potraa poikaa, joil kolmel ol jo oma perhe, jote talo jaettii kolmee ossaa. Matti-eno ol vanhin, ja hää rakens issellee uuve talon puolekilometrii entisest koistaa tän kyllää päi, mist varsinaisest kylätiest erkan tie Sope talloo, jote tää talo nimeks pantii Tiehaara. Matti-enol ol 5 suoraselkästä poikaa: Matti, Heikki, Antton, Pekka ja Konsta. Heikki ja Antton ol kuolleet aikuisin miehin, eikä heilt jäät perettä. Veljekset osti lisämaita, ja Matti rakens issellee uuve talo, jonka nimeks tul Mäntymäki. Konsta ja Pekka jäivät vanhal paikal. Eljas-eno rakens toisel puol tietä lähel vanhaa Levatsouvaa, ja häne talloosa nimeks tul Hakala. 5 poikaa ol Eljas-enollakkii, ja mie oli kummiisa, nii hää ainakii sano, vaik asia tais olla iha päinvastane. Juho-enol ei olt ko yks poika, Oskar, ja hänest tul nyt tää kantatalo isäntä. Pekka-eno katsel maailmaa vähä niiko kiikari läpi, mite se valosammalt näyttäs, ja eiks vaa sattut tähä kiikarii tyttö, mil ol talo ja yli 200 ha maata. Hää män vävyks, sai talon sekä tyttären. Tais tulla vähä liikaa tätä mei mamma sukkuu kehutuks, mut meinaa mie viel muitakii kotkyläläisii kehhuu, ja aihetta kyl riittää.

Sope talo ol toine suur talo tääl n:o 2 puolel, tai niiko yleisest sanottii, Vätöpuolel. Sope talost mie muistan kolme veljestä: Eljas, Juho ja Antti, sekä sisar Ieva, jol otettii vävy, Ierikka Käki. Häne poikaasa nimi ol Juho, tunnettu hirmukovaks työmieheks. Antti ei ruvet talo pittoo, rakens naimisii mäntyää Suosaaree möki ja tek talolois kirvesmiehe töitä. Antti kuol ja perhe hajos pois kotikyläst. Juho rakens issellee uuve talo, joka Ojalaks ristittii, ja vaik hänel ol monta poikaa, ni ne kaik läks muil työmail, ja hänekii pit myyvä talloosa Mikkolal. Eljas ol myöt peltosa lisämaiks naapureil, lapset ol lähteneet maailmal ja hää asu Ievaasa kans kahestaa siin Sope vanhas tuvas. Kyl ol lusti pari tää Ieva ja Eljas. Yks lusti asia miul jäi erikoisest mielee. Ol pääsiäispyhät tulosv:na 1927. Eljas tul miu puotii ostamaa pyhäruokatarpeita. --(Huom. Miust ko ei olt muuhu mihikää, ni mie oli heitäist kauppiaaks kotkyllää.)-- Eljas ost rusinoi, luumui, potatjauhoi, kaartemummoi, hiivaa, vehnäjauhoi ja yleensä kaikkii pyhäruokii ja runsaast, ei siin pihistelty. Ko kaupat ol tehty, ni hää sano miul tälviisii: "Kuule poika, jos mei akka tulloo kauppaa, ni myö sil kaikkii näitä tavaroi mitä miulkii, ja yhtä runsaast, mut älä virka et mie oon käyt kaupas ja ostat". Mie lupasi, ja pijinkii sannai. Seuraavan päivän Ieva tul kauppaa ja ost aiva samallaisii tavaroi sama määrä. Mieko niit tavaroi mitates taisi vähä naurahtaa, ni Ieva sano: "Mitä sie poika hymmyilet, pyhät ne tulloo köyhällekkii, eikä sillo säästetä". Pyhie jälkee Eljas tul tupaka ostoo ja oikeeko hänt nauratti, hää löi kämmenellää minua olal ja sano: "Olit sie kunnon mies ko et virkant sil mei akal et mie olin jo ne pääsiäistavarat ostat".

Jokirannan ja maantie välil seuraava talo ol Papinharju. Isäntän ol Juhana ja veljeesä Matti. Veljekset jako talon, Juhana jäi vanhal paikal ja häne Mstti-poikasa jatkoi talo pittoo, nuoremp poika Eljas läks rautatiehommii. Vanha Matti laitto poikinee entise "Nappi-Jussi" paikal talon, joka ristittii Koivikoks, ja häne Antti-poikasa rupes maata viljelemmää, nuoremp Arvi läks ratavartiaks.

Nyt on tultu kylätietä Uuvekaupuni rajalt 2 km ja tien ja joen välil on Kulopello talo, Kolopelloks sanottii. Vanha Eljas siin talos ol isäntä, sisar Annil annettii Mansikkamäki nimine maaossuus, ja Lappeelt Kälvelä Juho tul siihe vävyks. Höilkö ei siunaantut yhtää lapsii, ni hyö antokii talloosa kummilahjaks Panka Elinal, joka vanhuksii kuolema jälkee möi talon Eljakse vanhimmal pojal. Tää poika Eljas osti viel veljeesä Anttooni ossuuve kottilast ja ol nyt suure talo isäntä, mut ol omast takkaa miehistä väkkeekii, hänel ol 7 poikaa.

Raskas ol rauha Eljaksel, 2 poikaa kaatu sovas ja talo pit kaikkine mainee luovuttaa venäläisil. Ol tultu tietä taas parisattaa metrii keskkyllää päi ni kummallakkii puolel tietä ol melko uuvet talot, Ahola ja Juhola. Nää kumpikii ol lohkastu Rapamää talost Filpi ossuutta. Juholaa asu Filpi vanhin poika Juho ja Aholaa ol Iidal otettu vävy, Vilho. ---Muisteloissai mie oon tult nyt melkee keskel kyllää, Rainio talo kohal. Talo jaos Eljas poikinee; Antton, Juho ja Eljas muutti ja rakens uuvel paikal Tattaraho pello taa Kivelä nimise talo. Mikko jäi vanhaa Rainioo, ja häne poikasa Antti pit talloo Moskova rauhaa saakka.

Siin Rainio lähel ol kuulusa kujaristi ja Rainio pello puol iso lähe, ja mitä kaikkee täl paikal lie tapahtut, jääköö miultkii sanomatta. Seuraava talo ol nimeltää Rapamäk. Se ol aikanaa iso talo, sil siintähä nää Levatsova talotkii ol aikanaa erotettu, samoin Juhola ja Ahola sekä Uusitalo. Mie muistan siin Pajamääl sen vanha paja, mut en muista, kuka niist Rapamäe miehist ois se varsinaine seppä olt, mut naisist mie muistan, et siin ol paljo Liena-nimisii. Ol Sepä-Liena Heiki-Liena, Filpi-Liena ja Peko-Liena. Pekol ja häne Lienallaa ol mökki Kiiklumää rintees, ja loppuje lopuks Antti jäi isännäks vanhaa Rapamäkkee ja häne poikaasa Väinö ol viimene isäntä suure Rapamää talos. Viereine talo siin Pajamääl ol Vättöjä, joka ol jaettu neljää ossaa. Siint ol tehty Riihimäki, Potattihovi, Korvetalo ja Alatalo, jonka maal ol Liimataise mökki ja miu kauppai, jonka mie rankensi v:na 1927, ja seinäl ol kilpi, mis luk: Sekatavarakauppa J. Lipiäinen. No myöhä vuokrattii nää kaik talvisova jälkee yheks vuuveks venäläisil, ja höi mielesesä ko oikee tek, ni lahjotettii kolme vuuve päästä kokonaa.

Tää kohta olkii koko kylä napa. Ol kolme km kummalkii rajal, ja puol km Vahviala raijaa, jona ol kylä pituussuunnas virtaava Lautala joki. Joe varrel Myllykoskes ol Lautala mylly ja saha. Leino tään myllyn rakens, mut isännät vaihtu, ol Ovaska Veijalaine, Laakso, Teräväine, Kuparine ja viimeks Laappaa Vilho. Tää Laappaa Vilho ol monitoimine mies, hää käytti myllyy, anto sähköö naapureil, ost puutavaraa, sahas ja höyläs. Täs saha lähel ol Rikkise pellol vanhat iso rakennukse rauniot, mut sitä mie en tiijä, kene ne alkujaa olleet. Kylä keskel, Kiikkumääl, --joho myöhemmi koulukii rakennettii-- ol suutar Antti Venäläise mökki, ja hänet mie muistan yhtä hyväst ko ensimäist saappaatkii, mitkä miul ol. Tää suutar-Anttiha ne miu ensimmäiset saappaat koton tek ja yhel lestil ne tehtii, ensimäine saapas ko saatii valmiiks, ni koitettii jalkaa, onks se sopiva. Sopiva se ol miu mielest, enkä mie ois sitä pois antat, ensimäistä saapastai, ja siit tul meil suutari kans kilpajuoksu. Se suutari toine jalka ol häne syntymästää saakka olt toista lyhemp, jote hää hävis miul siin kilpajuoksus, eikä se ois meijä mammakaa saat minnuu kii, jos ei ois tult suur viemäroja ettee. Miul otettii saapas pois ja annettii lisäks risua siint asiast, ko olin vaivasta suutarii pitki peltoo juoksettat.

Aika riens etteepäi, suutar kuol, mökki hajos, ja siihe rakennettii kansakoulu v. 1930, ja se se vast ol oikee kylä napa. Koulu lähin naapur ol Liika Konsta rakentama ja myöhemmi Sipiläise Arvi nimis oleva Pihlajamäki-nimine mökki. Koivusilla maast ol saatu koulu tontti, ja seuraava talo "Messäkyllää" päi olkii Koivusilta. Vanha isäntä Eljas jätti talon pojillee Juholle ja Matille, jotka osti settääsä Erkorve Antin talon lisämaaks. Matti muutti "Erkorvemääl" ja muutti talo nimeks Mattila. Setällee Antil hyö rakens Hoikaoja vieree pellorinteesee möki, joka sai nimeksee Tyynelä. Juho jäi Koivusilla isännäks, mut hää kuol nuoren, pojat joutu sottaa, Viljo kaatu ja Olavi äitiisä kans joutu evakoks Janakkallaa.

Koivusilla naapurin ol Sipiläise talo. Kolme veljestä; Juhana, Matti ja Heikki, kaikil oma perhe. Ahtaaks se käi asumine ja hyö jako talo kolmee ossaa. Matti jäi vanhal paikal, talo nimeks pantii Huotari. Heikki rakens uuve talo, jota sanottii Heikkiläks. Juhanakkii rakens uuve talo Huotari ja Heikkilä talloi välil ja häne talloosa peri vanha Sipiläise nimen. Kyl ol lusti mies tää Sipiläise Juhana. Mukavat ol jutut koton sekä kyläs, posket punotti ja jalka nous kepiäst viel vanhoil päivilläkkii. "Jalalla jalalla", sano Sipiläine, ko mie kysyin hänelt, mil kyyvil kävit Nuijamaa kirkol kansahuolloasiois. Sipiläine lähentel 75. ikävuotta, ol kova pakkane ja taivalta tul tehtyy runsaat 30 km. Kerrako istuttii Sipiläise kans kahvil, ni hää sano näinikkää: "Myö ko ollaa siu kanssas näi hyvii ystävii, ni sanoppas nyt rehellisest, paljo sie täs kaupateos voitat?" -Puolet, mie sano silmää räpäyttämättä. Siihe Sipiläine: "Niihä se on, niihä se on, markal ko ostaa ja kahel myöp, ei siin puoltakaa häviä, mut ei siin kokonaistakaa voita". Tuumi pitkän aikaa ja lopulta sano: "Tuota mie en oikee usko, mut jos sie oisit sanot kolmannesosa, sen oisin uskot". Ol siel Sipiläise naapuris viel Ojala nuoremma Juho mökki ja Vennäikorve niitul Vätö Ville talo. Villel ol nii pienet viljelykset, et hää jous käymää vakituisest ratatöis Viipuris. Siinä ne ol "Vätöpuolelaist", Lautala n:o 2.

Lautala n:o 1 puoleiset ol vähä ylpiää sorttii, jote hyö vähä halveksivast sannoit ain "Vätöpuolelaist". Tätä ylpeyyve henkii lisättii viel sil, et ruvettii sanomaa ykköse puol asuvii "Suurlautalaisii". No ol mitä ol. Kylhä nää Suurlautalaisetkii ol kaks napasii, ensikskii höil maijo vastaanottotalo, tai niiko sanottii: Maitola. Toiseks Palokunna talo, mis tanssittii, tapeltii, piettii iltamii, kokouksii ja kaikellaisii tilaisuuksii. Tuos Maitola ja joe välisel töyryl tuomii keskel lienee olt se kylä ensimmäine talo, mist koko kylä on alkunsa saat. No mie en siint paljo tiijä mittää, mut siinä aika lähel ol vanha Rietujoukotalo. Tuuriiha nää ol sukunimeltää ja Ville täs ol ja jäi isännäks ko häne veljeesä Rieti pojat muutti pois, rakensivat oma talo, jonka hyö nimitti Kyläjatkoks. Ville pojast Matist ko tul isäntä, ni hää rakens Tiikipää kohal tie toisel puolel uuve talo, jonka nimeks tul Kivikko. Melkee täs samas rykelmäs, sata metrii jokkee päi ol Ylätuva talot. Ensimäine ol Houni, ja siin ol Juho isäntän. Toine ol Lipiäise talo, jos ol veljekset Matti, Eljas ja Heikki, joka siin viimeks isännöi ja venäläisil luovutti. Yks haara täst Rietjouko taloryhmäst ol Pantiomää talo, jota Antti ja Katriina lapsinee viljeliit. Hyö ol hyvi hiljasii ja rauhallisii ihmisii. Miul jäi mielee yks juttu ko hyö myöhästy junast Louvo pysäkil ko olliit Taavettii kyläreissul mänös. Mie tulin Viipurist siin junas ja jäin pysäkil pois. Sammaa aikaa Antti juoks hattu kouras pysäkil ja toimitti kontuttööril, et Kaisa tulloo, varttukaa vähä, mut ykskantane ol tää kontuttöör, eikä hänel olt yhtää huumori henkii, puhals vaa pillii, juna läks ja Antti jäi vaik Kaisakii ol tult jo siihe näkemää, mite viimeset vaunut män iha nenä eest sivu. Mie kysyi Antilt, mitäs nyt tehhää ko juna jätti? Antti pyyhki hatullaa hikiä, pist hatu päähäsä ja sano: "Myö Kaisa kans kävellää juna jälest Vainikkala asemal, jos siel sattus joku juna olemaa samaa aikaa ko Kaisakii".

Siinhä se ol ensimäine talorykelmä ja kaikis asu oikee mukavii ihmisii, ja mis Tuuri Matti ja Lipiäise Heikki ol liikkuneet, tuns kyläläist sen jo hajust, hyö poltti hyvii sikarii; Matti Byrgermeisterii, Heikki Havannaa. Mies män, mut savu jäi. Siin Vääriskalliois olkii sit jo se Suurlautalalaisii toinen napa, Palokunna seuratalo. Siint vois kertoo vähä tai paljo, ei se siint pahene jos ei paranekkaa. Muistakoo jokane sitä omal tavallaa. Siithä myö männääki jo Kotjärve rantaa, entise Hyvä-Heiki talloo, mist ol tehty Lehmussilta ja Kalliola. Lehmussilta Heikki, hää se vast ol mukava seuramies, ain hyvätuuline ja otti kaik asiat huumori kannalt. Heiki puhheeparten ol; "Rahhaa meil on ja tanssii myö osataa, muu ei tie kiusaa ko velkojat, eikä rahhaa tarvisse muual ko vela maksus". Kalliola ol siin Lehmussilla vieres kauniil kalliol järve rannas. Ville-isäntä ja Anna-emäntä sekä tyttäret ol kaik ystävällisii oikee herttasii ihmisii ja pojat kovii kalamiehii. Miekii kerra juhannukse aatoaatton tilasi Vilholt oikee määrämittasii haukii ja lahnoi, ja eiks vaa aato aamun koht kuuve jälkee hää ol meijä oven takan ja sano et täs nää kalat nyt on ja pitäs olla paikallaa nii pittuuve ko painokii puolest. Ko tarkistettii mitat, ne ol just sellasii ko mie olin tilat. Mie ko kysyi, mist ja mite sie näi määrämittasii kaloja saat, hää vastas: "Järvest, ja väkise otan". Kyl hää sinä kesän koitti miulkii opettaa sitä kalastamista, mut etten mie siihe oppint. Järve rannal ol myös Rantala Eljaksen talo. Siin tuvas alotti toimintaasa Lautala kansakoulu. Seuraava talo järve rannal ol Anttila, suurin talo koko kyläs. Tää talo isännä mie tuli niiko paremmi tuntemaa v. 1928 yhten syysiltan, ko mie käin hänel apulantoi koton kauppaamas, ja tehtiikii miu mielestäi reilut kaupat, ja ko hää viel sano miul nii sattuvast: "Kene jalka kapsaa, sen suu napsaa", ja tästä mie sain kimmokkeen kotitarjontaan kaupa teos, ja siint on olt miul hyötyy koko elämän taipaleel. Tää isäntä ol kova työmies ja vaati sitä toisiltakkii, mut anto myös arvo toise työl, sen mie tuli henkilökohtasest näkemää ollessai pari kertaa häne työssää.

Oli siinä Anttilan lähellä Antton Lautalan omakotitalo. Siinä asuivat Antton ja Saara, herttainen lapseton pariskunta. Oli Suopellon vanha kantatalo, jota asuivat Heikki ja Liena kahestaan. Ainoan tyttären mentyä naimisiin, liitettiin viljelysmaat hänen mukaansa Tuurin Matin tilaan. Matti sai talon sekä tyttären. Suopello tyttärii se ol Alinakkii, vaik toise velje, ja nii tul talo ja tytär Meurose Arvillekkii tullessaa vävyks Suopeltoo. Arvi rakens komia uuve talo ja risti sen Hakolaks. Ol siin tie risteykses melkee samas rykelmäs Kujasuu talo veljeksil Heikil ja Matil. Jaattii maat, tehtii Matil uus talo, pantii nimeks Peltola, Heikki jäi vanhal paikal, ennust talve tulot, iski suonta, lask verta ja poika Rikhartist tul oikee Lautala lääkär, niiko mie kerra kuuli junas miul iha tuntemattoma miehe kaverillee sanova, ko toine valitti vaivojaa: "Mää Lautala lääkärii, sielt mie avun sain". Jemptii miehii ja hyvii asiakkait ol kaik nää Kujasuu miehet; Matti, Heikki sekä Rikhart. Hyö osti ain hevoskuormallise tavaraa, etupääs rehujauhoi. Kerra Heikki sano et mahtus tuoho kuormaa viel suolojakkii. Mie kysyi, mite paljo? Kanna minkä kerralla jaksat, sano Heikki, ja miul ko sattu mukavas pinkas olemaa valmiiks punnitut säkit, ni mie oti kolme säkkii selkähei (186 kiloa), ja kiikauti Heiki rattail. Heikki sano et kyl mei talos suolaa männöö, mut en mie siult ennää toista kertaa tälviisii osta. Kerra taas Rikhart tul kesäl silli ostoo ja muutakii, mie mittaili siin muita tavaroi ja laito mei Raimo varastost sillii mittaamaa. Tää poika ol jo kaheksa vuotta vanha ja pysty jo hyväst minnuu auttelemmaa. Ko sitä poikaa ei kuulut sielt oikee sukkelaa pois, ni miee huusin siint ovelt, monta sillii siihe killoo männöö, joho poika vastas: "Ykstoista sillii ja yks pää". Mie sanoi, et eihä se oo nii nuukaa, saatha sie panna kakskii päätä. Sillo Rikhart sano: "Ei tult pojasta kauppiasta, mut tul sentää aika hyvä tukkuliikkee renki, joka ostaa ja myöp paljo muutakii ko vaa sillii".

Aika lähel Haapajärve kylä raijaa tuos jyrkä mää rintees asu Pekkola Ville poikinee, talo ol iso, ja miehet kuului "Suurlautalaisii". Aiva Keskisaare kylä rajal ol pien talo, Rajala, Kalle-isäntä nuor ja hiljaine. Nyt ollaa lähel sitä Moskova-rauha raijaa, mut sitä enne on viel se "Kylä-jatko", talo kuulusa hyvist hevosist. Kommeet ol liinaharjat, mut paljo niist puhuttiikii. Kyl harja hulmus ja ilo ol kyyvis olla, sen miekii tuli tuntemaa.

Pittuussuuntaa nyt kylä on läpi käyty, paitsi Kalliopää, ja siit oikeelle olevat Liika ja Halkomää talot. Kalliopää Kestuva isäntä Antil ol viis poikaa, joist nuorin, Eemel jäi lopuks talo pittoo. Vanhin Matti elel vanhanpoikan kottalossaa. Mikko-veljel ol kottalo vieres omakotitalo, jota viimeks asu Meurose Eino. Tästä oikeel peltoaukeama vieres ol Liikkoje talot. Vanhemmal Juho Liikal ol monta poikaa, mut yks siihe vaa jäi lopult talo pittoo, toiset pojat häipy muil työmail. Tää Nurmela isäntä Juho Liikka ol mies parasta ainetta mitä kyläst löyty. Hänel ol neljä poikaa, yhtä rehtii ko isäkii, kaik ol isänmaata puolustamas koko sota-ajan, keskimäist pojat Väinö ja Matti kaatu sovas, ja se ol kova isku isäl. Vanha Antti Liika pojist asu naapuri talloo. Hiljain vaatimato tosi rehti isäntä. Viel ol näist Liika taloist muotostut Männistö Jussi talo ja Ville Liika Lehtola-nimine omakotitalo. Seuraavas taloryhmäs ol ensimmäisen (Vaapukkamäki) Myllyse talo ja höi maallaa Mansikkamää torppa, jossa asu Ieva-mummo poikasa Juho kans. Myllyse talo pitäjäks jäi vanhin veli Heikki, joka kerto aina juttusa nii perusteellisest ja rehtist, etei siihe olt mittää lisättävää, mut ei siitä mittää poiskaa jäät. Vanhast Halkomää talost nää Myllyse maat ol erotettu, samo Mäkelä Eljakse maat. Mie muistan joskus kuullei haastettava Halkomää Eljaksest. Mäkelä Eljaksel ol viis poikaa, mut Vilho siihe jäi yksinää talo pittoo, ja häähä se Mäkelä varsinaisest kunnostikkii.

Mäkelä Vilho se ol kaikkii tuntema leiki laskija, menvä mies, jälkii synty, käi mihi työhö hyväsä. Tähä vanha Halkomää paikal ol v:na 1855 tult vävyks Antti Matin poika Lipiäinen Lappeen Lipiälän kylästä Lipiäisen talosta. Antil ol kolme poikaa; Juhana, Heikki ja Ville. Ville kuoli jo 37 vuotiaana ja häne poikasa Matti ol viimene tää Halkomää vanha paika isäntä. Juhana pojist Antton rakens talo Pöyhäkkää järve rantaa isä raivaama pellon laitaa ja asu siel evakkoo lähtöö ast.

Yrithä miekii sitä kolme hehtaari tila maanviljelyst, rakensi "Jukola" asuintalon, mut ei miust olt siihe Jukolaa isännäks ja miu ol pakko heitäissä kyllää kauppiaaks. Alatalo Heikki anto miul sielt kylä navalt keskeise tontin, sinne mie sen "Jukolan" muutin ja kaupan alotin. Hyvähä miu ol siel rikkaihe sivus ellää, ei tult etes luottotappioi ko nää kyläläist ol kaik sen verra ylpeit, ettei hyö kärsineet olla köyhemmällee velkaa.

Nuijamaa sijotussuunnitelma kokoukse jälkee mie kysyin mei viljelyspäällikkö Liikalt: "Kehuiks mie tätä mei kyllää liikaa, ko se Kuoka Viljo sano et Lautalaist ei tulis toimee ilma Lipiäist, eikä Lipiäine ilma Lautalaisii". Et ainakaa liia vähä, sano Liikka. Siihe mie tuumaili, kyläs pittää olla kotvää kans yhtä puolta, vaik koton seinil hypittäs.

Monta on muistoo jälel, kaikkii ei kerkiä kertoo, eikä voikkaa, vaik kerkiäis. Kaikist näist muistoist miul on hyvä miel palkkanai. A mikä on olles ja viettää hiljaisii ja rauhallissii eläkepäivii, ko on muistot jälellä. Näkköö hyviä unia ja ellää muistojesa maas uuvellee nuo menneet ajat.

Lauritsalassa syyskuun 30.päivänä 1975

Jussi Lipiäinen


LIITTEET

LIIKAN SUKUKAAVIO

Simon_ja_Ewa_Liikan_jalkipolvitaulu.jpg

HAUTAKIVIÄ LAPPEENRANNAN HAUTAUSMAALTA

liikka_anna_640.jpg
liikka_vilhelm_maria_sirkku_640.jpg
liikka_joel_640.jpg
liikka_antti_640.jpg
liikka_anna2_640.jpg
liikka_antti2_640.jpg
liikka_antti_antero_640.jpg
liikka_oiva_640.jpg
liikka_elias_640.jpg
liikka_lauri_640.jpg
liikka_ville_640.jpg